Moikka taas! Nyt on ollu vähän hiljaseloa, taas. Anteeks siitä. Aika paljon on tapahtunu viime postauksen jälkeen! Ääääh. Mä en tiiä enää yhtään mistään mitään. Turhauttavaa! Tuntuu taas, että kaikki asiat kaatuu niskaan ja kaikki menee muutenki pisin vittua suoraan sanottuna.

Viime postauksessa ( kerroin, että herra X:n kanssa juteltiin ja tultiin siihen tulokseen, että me seurustellaan. Ja siis vieläkin seurustellaan =) Toivottavasti myös tulevaisuudessa. Mutta miks v*tussa mun entinen ihastus (lue: tosi-ihastus) nyt taas muutaman kuukauden tauon jälkeen otti yhteyttä? Mä tiiän, ettei sitä polkuu kannata lähtee, se tuli huomattuu jo sillon joskus ettei siellä oo mitään hyvää. Meil oli pientä juttuu parin kuukauden ajan ja mä rupesin jo kuvittelee yhteen muuttamista ja the whole deal. Tyhmää, eikö? Mutta oikeestaan olosuhteist johtuen ei me mitään sen enempää sitten. Se oli hauskaa sillon ku oli, mä vaan ihastuin liikaa. Nyt se taas tosiaan otti yhteyttä ja sano, että mä oon se ainoo jätkä kenen kaa se pystyy kuvittelee tulevaisuutta ja yhtäkkii kaikki ne vanhat tunteet tuli pintaan... Mä muistin kuinka ihanaa se oli ku vaan vaikka maattiin sängyllä ja juteltiin maailman menosta ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Nyt mulla on herra X jonka kanssa mä ihan oikeesti tykkään olla! Miks mä silti rupesin taas kuvittelee kaikkee tän mun exän kanssa (ei se siis mikään mun ex oo, en vaan keksi nyt parempaakaan nimee).

Me asutaan eri kaupungeissa eli ei oikeesti voi olla mitään meijän välillä. Mä en voi muuttaa täl hetkel, eikä voi sekään. Enkä oikeestaan tiiä ees haluisinko, että se muuttais. Anyway, mä lähin vähän siihen viestittelyyn mukaan enkä kertonu sille että mä seurustelen... Tuntuu, ihan kun oisin pettäny herra X:ää vaikka mitään ei oo tapahtunu. Eikä siis tulekkaan tapahtumaan, jos jotain niin pettäjät voi mun puolesta kastroida ittensä ja muuttaa Japaniin! Ei Japanissa mitään vikaa siis, mutta se on kaukana =D

En haluu ees sanoo herra X:lle tästä viestittelystä mitään, koska totta kai se luulee sit että mä kuolaan vielä sen perään. Vaikka mä en kuolaa. Ehkä.

Turhauttavaa! Mä tiiän, ettei mulla oo tunteita sitä kohtaan, mutta miks se silti pyörii mun päässä?! Jättäis mut saatana rauhaan, en haluu sössii tähä hommaa herra X:n kanssa.

Eri tunnelmiin!

Mä löysin koulun. Joo, opiskelemaan ei sinänsä tee mieli, mutta joka päivä kun oon töissä niin ensimmäisest minuutist lähtien mietin et tää ei voi olla mun elämää enää pitkään. Mä en vaa jaksa sitä, sain just tietää että tuollaki vaa puhutaan paskaa kaikista selän takana. Joo, en oo puhdas pulmunen itekkään, mutta tarvittaes voin kyllä sanoo sit ihan suoraankin. Nyt tää nuoli osu muhunki, sain tietää et ne samat naamat jotka siel hymyilee ja moikkailee ja kenen kaa teen sitä duunii (ainaki lähes) päivittäin, puhuu musta paskaa =D Siinähän puhuu, mut ei sit saatana silti hymyilis mulle ja mulle esittää kauheen ystävällistä. Ne on just niit mummoja ketkä on hukannu elämänsä kaupassa työskentelyyn. Ei oo mun ongelma, oma on valinta. Ainakaan mä en aio olla ikuisesti missään kaupassa töissä. Ja jos nyt joku teistä on/aikoo olla kaupassa töissä ja tykkää siitä ja aikoo olla pitkään siellä niin anteeks, tää on vaan mun mielipide =) Mutta joo, löysin koulun. Se olis Saksassa. Siitä sitten kertomaan kaikille jos haen sinne ja jollain luojan lykyllä pääsisinkin sinne =D En kyllä aio kertoo kellekkään, että haen. Ensiks katotaan miten käy, jos pääsen niin sit se on aika ajankohtasta kertoo. Se on sit joskus, ajattelin, että hakisin vasta syksyllä niin sitten keväällä alkais se.

Löysin myös sen uuden työpaikan, hakemus lähtee joko vielä tänään tai sitten huomenna. Saa nähdä! =)

Kiva hakee uutta työpaikkaa ku just päivitin nykyses duunis työsopparii =D Ja kiva hakee kouluun kun en siinä vaiheessa oo kun sen puolisen vuotta ollu uudessa työpaikas, jos ees saan sen paikan. Yritän olla liikaa innostumasta, vaikka kuitenkin innostun =D

Nyt pitää lopetella jo, mä kirjottelen taas!