Unohin kirjottaa äskesee postaukseen, että oon aina tykänny olla itekseni. Ettei just tarvii selitellä kellekkään mitään mut nyt kun oon ollu herra X:n kanssa niin tuntuu et ei jotenki osaakaan olla yksin. Hulluu, mä oon 20 vuotta ollu yksin ja nyt yhtäkkii en muka osaakaan olla =D Tollasia mä mietin. Ja se pelottaa, mua ainaki. Etten jotenki pärjääkkää yksin enää.

Mun entiset ihastukset ei oo päättyny hyvin niin kai mä jotenki oletan alitajunnassa et kohta tääki menee niitä puita päin ja lujaa ja senkään takia en oo kauheesti jakanu omii asioitani.