Moikka taas! Nyt on ollu vähän hiljaseloa, taas. Anteeks siitä. Aika paljon on tapahtunu viime postauksen jälkeen! Ääääh. Mä en tiiä enää yhtään mistään mitään. Turhauttavaa! Tuntuu taas, että kaikki asiat kaatuu niskaan ja kaikki menee muutenki pisin vittua suoraan sanottuna.

Viime postauksessa ( kerroin, että herra X:n kanssa juteltiin ja tultiin siihen tulokseen, että me seurustellaan. Ja siis vieläkin seurustellaan =) Toivottavasti myös tulevaisuudessa. Mutta miks v*tussa mun entinen ihastus (lue: tosi-ihastus) nyt taas muutaman kuukauden tauon jälkeen otti yhteyttä? Mä tiiän, ettei sitä polkuu kannata lähtee, se tuli huomattuu jo sillon joskus ettei siellä oo mitään hyvää. Meil oli pientä juttuu parin kuukauden ajan ja mä rupesin jo kuvittelee yhteen muuttamista ja the whole deal. Tyhmää, eikö? Mutta oikeestaan olosuhteist johtuen ei me mitään sen enempää sitten. Se oli hauskaa sillon ku oli, mä vaan ihastuin liikaa. Nyt se taas tosiaan otti yhteyttä ja sano, että mä oon se ainoo jätkä kenen kaa se pystyy kuvittelee tulevaisuutta ja yhtäkkii kaikki ne vanhat tunteet tuli pintaan... Mä muistin kuinka ihanaa se oli ku vaan vaikka maattiin sängyllä ja juteltiin maailman menosta ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Nyt mulla on herra X jonka kanssa mä ihan oikeesti tykkään olla! Miks mä silti rupesin taas kuvittelee kaikkee tän mun exän kanssa (ei se siis mikään mun ex oo, en vaan keksi nyt parempaakaan nimee).

Me asutaan eri kaupungeissa eli ei oikeesti voi olla mitään meijän välillä. Mä en voi muuttaa täl hetkel, eikä voi sekään. Enkä oikeestaan tiiä ees haluisinko, että se muuttais. Anyway, mä lähin vähän siihen viestittelyyn mukaan enkä kertonu sille että mä seurustelen... Tuntuu, ihan kun oisin pettäny herra X:ää vaikka mitään ei oo tapahtunu. Eikä siis tulekkaan tapahtumaan, jos jotain niin pettäjät voi mun puolesta kastroida ittensä ja muuttaa Japaniin! Ei Japanissa mitään vikaa siis, mutta se on kaukana =D

En haluu ees sanoo herra X:lle tästä viestittelystä mitään, koska totta kai se luulee sit että mä kuolaan vielä sen perään. Vaikka mä en kuolaa. Ehkä.

Turhauttavaa! Mä tiiän, ettei mulla oo tunteita sitä kohtaan, mutta miks se silti pyörii mun päässä?! Jättäis mut saatana rauhaan, en haluu sössii tähä hommaa herra X:n kanssa.

Eri tunnelmiin!

Mä löysin koulun. Joo, opiskelemaan ei sinänsä tee mieli, mutta joka päivä kun oon töissä niin ensimmäisest minuutist lähtien mietin et tää ei voi olla mun elämää enää pitkään. Mä en vaa jaksa sitä, sain just tietää että tuollaki vaa puhutaan paskaa kaikista selän takana. Joo, en oo puhdas pulmunen itekkään, mutta tarvittaes voin kyllä sanoo sit ihan suoraankin. Nyt tää nuoli osu muhunki, sain tietää et ne samat naamat jotka siel hymyilee ja moikkailee ja kenen kaa teen sitä duunii (ainaki lähes) päivittäin, puhuu musta paskaa =D Siinähän puhuu, mut ei sit saatana silti hymyilis mulle ja mulle esittää kauheen ystävällistä. Ne on just niit mummoja ketkä on hukannu elämänsä kaupassa työskentelyyn. Ei oo mun ongelma, oma on valinta. Ainakaan mä en aio olla ikuisesti missään kaupassa töissä. Ja jos nyt joku teistä on/aikoo olla kaupassa töissä ja tykkää siitä ja aikoo olla pitkään siellä niin anteeks, tää on vaan mun mielipide =) Mutta joo, löysin koulun. Se olis Saksassa. Siitä sitten kertomaan kaikille jos haen sinne ja jollain luojan lykyllä pääsisinkin sinne =D En kyllä aio kertoo kellekkään, että haen. Ensiks katotaan miten käy, jos pääsen niin sit se on aika ajankohtasta kertoo. Se on sit joskus, ajattelin, että hakisin vasta syksyllä niin sitten keväällä alkais se.

Löysin myös sen uuden työpaikan, hakemus lähtee joko vielä tänään tai sitten huomenna. Saa nähdä! =)

Kiva hakee uutta työpaikkaa ku just päivitin nykyses duunis työsopparii =D Ja kiva hakee kouluun kun en siinä vaiheessa oo kun sen puolisen vuotta ollu uudessa työpaikas, jos ees saan sen paikan. Yritän olla liikaa innostumasta, vaikka kuitenkin innostun =D

Nyt pitää lopetella jo, mä kirjottelen taas!

Moikka taas!

Vähän on menny nyt aikaa viime postauksesta ja sekin oli vähän niin ja näin. Mutta nyt uutta asiaa =)

 

Ensinnäkin, mä oon nyt päättäny et mä haluun muutoksia mun elämään! Tästä johtuen mä alan kattomaa mitä kaikkee suuhuni tungen (eli siis ruokaa, heh) ja alan kuntoilee! Aluks mä googletin vaa jonku himatreeni ohjeen ja sit ku oon sitä tehny jonkin aikaa niin alan käymään ihan salilla. En sinne salille viitti mennä suoraan kun en siellä mitään osais tehäkkään =D Ja lenkkeily alkaa kuhan ilmat vähän paranee!

Tääki idea iski, niinkun monet muut ideat, baari-illan jälkee himassa =D Mä oon nyt 20 enkä kertaakaa oo tässä elämässä ollu tyytyväinen mun vartaloo nii nyt on korkee aika tehä muutoksii ennenku huomaan et se on oikeesti liian myöhästä. Ja onhan se iha kiva jos nuorena on hyväs kunnos =P

 

Sitten vähän toista asiaa. Herra X:n kanssa on nyt käyty pariin eri otteeseen tää suuri seurustelukysymys. Ja päätettiin sitten et seurustellaan. Mulla on poikaystävä! Jee! =) Vaikkei siitä oikeestaan tiedäkkään kun mä, herra X ja herran X:n kavereita. Mä kysyin suoraan mitä mieltä se on siitä et mä oon kaapissa (vielä) ja sille se on ihan okei. Tottakai se toivois ettei tarvis mitään "salailla" mut se on tosi ymmärtäväinen ja haluu, että mä kerron ittestäni sitten ku siltä tuntuu.

Tällä hetkellä mä tykkään siitä vaan enemmän ja enemmän =) Me sovittiin kyllä kans, että otetaan ihan rauhassa ja hiljalleen ja jos jompikumpi haluu tavata toisia nii sanotaan suoraan. Eihän se välttämättä tarkota et kaikki loppuis suoraan, mutta ehkä siinä tapaukses pitää kattoo uudestaan mitä kumpikin haluu. Tällä hetkellä ei kyllä tarvii tollasia miettii =)

Me ollaa ehkä muutenki liikuttu eteenpäin herra X:n kaa. Tai siis me ollaa nyt riideltykkin jo =D Tosin ei tästä asiasta. Ja mua ei haittaa ollenkaan, että riideltiin, koska ei elämä oo aina kivaa. On hyvä nähä kaikista se toinenki puoli et miten reagoi vaikeempiinki asioihin ja just esim. riidellessä =)

 

Nyt on jotenkin helpottunu olo kaikesta kun puhuttii herra X:n kaa. Toisaalta vaan ahdistaa ajatus, että pitäis kertoo kaikille, että mä oon homo ja sen lisäks vielä, että mä seurustelen pojan kaa. On siinäki sitten sulateltavaa. Ja mua ärsyttää, että mun pitää stressata tollasesta. Eihän se mun ongelma oo! Eikä sen pitäis olla ongelma kellekkään! Aaaarggh, raivostuttavaa =D

 

Tää rupeis olemaa tältä osaa tässä... Jatketaan taas! =)

Teretere taas!

Hetken kerkesin olla pidempään poissa, mutta täällä taas. Olin kipeenä niin sen takia on vähän kestänyt tää kirjottelu. Kävin täällä kerran vai kaks kattomassa onko tullu kommentteja ja niit oli tullu! Jes jes jes! LISÄÄ, KIRJOTTAKAA LISÄÄ KOMMENTTEJA! Tää Vuodatuskaan ei oo toiminu viime aikoina, mulla ainakaan, onks teillä? No jaa, samapa tuo, täällä taas.

Mä oon miettiny nyt aika paljon tätä herra X:n ja mun tilannetta ja mä en osaa päättää. Lähtisinkö mä tähän täysil mukaan vai en... Tietty jos en lähe niin eihän tätä oo järkee jatkaakaan(?) Mut toisaalta se on niin ihana ja mä haluun vaan olla sen vieressä =) Mutta mä en haluis seurustella. Enkä olla riippuvainen kenestäkään muusta. Enkä haluu et kukaan tietää mun kaikkii synkkii salaisuuksii. Okei, ei ne ehkä oo niin synkkii mut ne on tärkeit mulle. Sellasii asioit mitä mä en oo kellekkään ikinä kertonu, enkä tiiä haluunko ikinä kertookkaan.

Mä haluisin vaa, että tällasii asioita ei tarvis miettii ollenkaa, ne vaa tapahtuis ittestään. Ja ettei niist tarvis myöskään keskustella vaan, että toinen ymmärtäis suoraan kaiken. Se ois cool.

Eiks se yleensä oo sillai et jos tällee jutun alkuvaihees sanoo ettei haluu seurustella niin koko juttu kaatuu? Kun emmä sitä haluu kuitenkaan. Haluun vaan et homma jatkuis tällee niinku tähänki asti. Molemmat (mä ainaki, toivottavasti herra X myös =D) tykkää toisen seurasta ja haluu olla kahestaan vaikkei mitään järkevää tekiskään. Istuu vaik sohvalla mut on vaan. Ja sitten että ois samalla se omaki elämä. Silleen et vois jaotella. Tällön mä haluun herra X:n ja tällön mä haluun olla vaan yksin tai mun omien kavereitten kaa. Miksei kaikki vois olla helppoo? Kaikki ois helpompaa kun kaikki ois helpompaa (<- kirjottakaa ylös, tää tulee jäämää historian kirjoihin).

Siel oli yks kommentti missä sanottiin et siitä seurustelun alottamisesta voi ihan suoraan jutella (muuten, onneks olkoon jo kak vuotisesta suhteesta! =) ). Jos tosta voi alottaa keskusteluu iha suoraa nii miten tällasest voi alottaa? "Öööhmm, tota, mä kyl oikeesti tykkään susta, mut en mä haluu seurustella". Eiks se kuulosta vähä siltä et se oli sit siinä? I'M DOOMED. Ei tästä tuu yhtään mitään.

Nyt tuntu vaikeelta saada mitään kirjotettuu, varmaan näkyy kans tekstin laadussa -.- Voi olla, että oon sit vielä vaan vähän kipee, tuntuu kyllä et voimat on poissa =/

Mä yritän saada enemmän kirjotuksen aihetta ens postaukseen! Ensi kertaan!

Taas on kommentteja tullut, mahtavaa! Laittakaa lisää! Lupaan julkasta jokaisen, jos se ei nyt ihan "haistapaskaootperseestätapaittes" -tyyliä. Aina ei voi kaikkia miellyttää, that's only life, ja rakentavaa palautetta on aina kiva saada =)

Joooh. Tänää taas oli yks sellanen päivä että huhhuh. Näin duunissa vanhoja kavereita, jee, aina yhtä mukavaa =) Sitten oli taas ne surullisen kuuluisat stockamummot liikenteessä jolle mikään ei ole hyvin ja kaikki on sen kaupan myyjän vika. Ja siis tarkotan kaikki, ei vaan asiat siellä kaupassa. Eeei vaan myyjän pitää lähtee tyylii taluttaa mummut kotiin kun ei olla hiekotettu jne jne jne.

Ihan oikeesti voi vittu! Joo ei se mitään jos mainitset asiasta (et oo luultavasti ensimmäinen kylläkään) mutta onko pakko jäädä siihen marisemaan ja imemään se mun viimenenkin työn- ja elämänilo pois? Jos ei oo muuta tekemistä kun valittaa siitä kuinka kaikki on perseestä ja mikään ei toimi niin älä silti tuu toisten työpaikalle ja keskeyttää toisten työnteko sen takia, että pääset vaan kertomaan siitä. En mäkään niin tee vaikka kuinka vituttais. Mä teen sitä täällä =D

^Johan helpotti. Oli pakko, kiitos ja anteeks. Ps. tää oli mun päivän piriste: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013022016698734_uu.shtml Mä oon ainaki joskus saanu jonkun äijän huutaa (siis oikeesti huutaa, ei vaan valittamaan) pää punasena siitä kun oon huomauttanu ja pyytäny maksua, että muovikassitkin maksaa ja niitä ei vaan oteta lisää sen jälkeen kun muut ostokset on maksettu ja ollaan pakkaamassa niitä arvokkaita jogurtteja ja jauhopusseja. Eihän se mun palkasta oo pois eikä mun elämä siihen kaadu, mutta peruskohteliaisuudesta voi ees sanoa, että "anteeks, mä otin yhden kassin liian vähän, voinko ottaa tosta viel yhden, paljon se maksaa?". Tollasissa tapauksissa mun vastaus olis "ei se mitään, joo mä voin antaa täältä (meil on kans siin kassan niinku myyjän puolel kassei), se voi tulla tällä kertaa kaupan päälle" tai jotain vastaavaa. Mut sille ukolle mullaki palo jo pinna kun ihan pokkana vaan käy hakemassa lisää muovikassei eikä aikomustakaan maksaa.

Mä tuhlasin (taas) vaihteeks mun vapaat rahat lähes kokonaan, ostin farkut, kengät ja pari paitaa. Ja joo, älä ihmettele, mä jaottelen mun rahat palkkapäivänä: pakolliset menot (vuokra, laskut), säästöön menevä osa ja vapaa raha (kaikki mahollinen + ruoka ja sellanen lyhytaikanen säästö, täl hetkel puhelinta varten, jonka mä btw ennakkovarasin tänää). Freaky or smart? I'll stick with smart. Ja silti mul ei oo ikinä rahaa tehä mitään kivaa. Mun systeemi kusee tai mä saan liian vähän palkkaa. Hmmm, kyl mä saan liian vähän palkkaa, mun systeemi on täydellinen.

Tossa oli joku kommentti, että pitäiskö mun keskustella herra X:n kanssa siitä, seurustellaanko me vai ei. Miten sellasen keskustelun voi alottaa? =D Eikai sitä vaan voi alottaa tolleen ihan tyhjästä. Vai voiko? Ja kun mä en oikein tiedä vielä haluunko mä ees seurustella. Siihen liittyy sit niin paljon kaikkee muutakin. Ja mun pitäis sit niinku sanoo kaikelle muulle (ei mulla kyllä muuta oo) ei. Ymmärrättekste? Vai puhuks mä ihan sekavia? Emmä tajuu. Niinkun oon todennu aikasemmin, kyl mä tän viel onnistun vetelee päin puita. Mä tykkään herra X:stä, yllättävän paljon, en ois uskonu, että näin lyhyes ajassa voi tällast tapahtuu. Mut emmä silti tiiä. Tuntuu et kaikki on kohillaan kun oon sen seurassa mut sitkun en oo niin tuntuu et jotain puuttuis. Niinkun meijän väliltä, ei ainoastaan se etä se ei oo mun vieressä. Oikeesti, joku ei niinkun ihan oo kohillaan. Lähteeks tollanen vaan ajan kanssa? Ja entäs jos se vaikka rupee tykkäämään musta enemmänki, ja mä en vaikka sitten enää tykkäiskää siitä niin taas ois maailman kirjat sekasin. Ei mulla varmaa riittäis sydän tehä toista surulliseks. Puhuks mä taas ihan höpöhöpöjä, vai ymmärrättekste mitä mä tarkotan?

Ja sit tulee tietty kaikki et jos mä seurustelisin niin kai mun pitäis jo siin vaihees tulla täältä saatanan syvältä kaapistakin ulos jo. Ja siitähän se soppa syntyis! Mua ärsyttää kun jotkut kysyy, miks mä oon kaapissa. No miks mä sitä huutelisin kaikille, että mä oon homo? Kun sen pitäis olla ihan se ja sama, ei sen pitäis muihin vaikuttaa tai niiden käytökseen mua kohtaan. Jos joku haluu vittuilla tai olla ystävällinen mulle niin emmä halua että se muuttuu sillä että mä tulisin kaapista. Vittuilkoot tai olkoot ystävällinen, enemmän se rupee mua ärsyttää jos sen käytös muuttuu tollasesta asiasta.

Sit oli yks kommentti missä joku on samaistunu muhun (mä en täl hetkel nyt nää niit kommentteja mutta yritän muistella mitä siin sanottiin). Hyvä =) Tai siis en mä toivo, että sulla on näin monimutkasta ja hankalaa kaikki, mutta siis jos vaan on kiva lukee ja jaksat lukee niin jes! =) Jatka lukemista. Sä kans kysyit, että näänkö mä sun sähköpostiosotetta niin en mä nää. Eikä kai kukaa muukaan sitä nää? En tiiä millä mielellä tarkotit että olis kiva tutustua, mutta jos "sillä mielellä" tarkotit niin mulla on nyt toi herra X niin enpä usko =) Jos taas tarkotit, ihan oikeesti ja puhtaasti kaverimielellä niin mä pyydän anteeks ja tein just ittestäni pellen. Pistäppä vaikka uus kommentti, sen voin luvata jättää julkasematta.

Taas tuli avauduttua. Kiva jos vaan jaksatte lukee =) Ja tosissaan jatkakaa sitä kommenttien kirjottamista! Mä voisin yrittää kattella sellast, että onnistuuko täällä, että voi mulle laittaa "yksityisviestii" jos joku haluaa jotain kysästä. En kyllä vastaile mihinkään henkilökohtasiin kysymyksiin, nimet ja työpaikat jne on secret information. Mutta muuhun mielelläni =)

Osaako joku teistä sanoo voiks täällä tehä sellasta? Mä oon iha noviisi.

Eiköhän tässä ollu tältä erää taas. Jatketaan!

Unohin kirjottaa äskesee postaukseen, että oon aina tykänny olla itekseni. Ettei just tarvii selitellä kellekkään mitään mut nyt kun oon ollu herra X:n kanssa niin tuntuu et ei jotenki osaakaan olla yksin. Hulluu, mä oon 20 vuotta ollu yksin ja nyt yhtäkkii en muka osaakaan olla =D Tollasia mä mietin. Ja se pelottaa, mua ainaki. Etten jotenki pärjääkkää yksin enää.

Mun entiset ihastukset ei oo päättyny hyvin niin kai mä jotenki oletan alitajunnassa et kohta tääki menee niitä puita päin ja lujaa ja senkään takia en oo kauheesti jakanu omii asioitani.